Rytivaaran kruununmetsätorppa
Rytivaaran kruununmetsätorppa on keskelle kansallispuistoa uudelleen rakennettu ainutlaatuinen museotila.
Rytivaaran asuttamisen alkuajoista on tietoa hyvin vähän. Perustajaa ei tiedetä, luultavasti torpan on rakentanut joku vaarojen kaskeaja valtion maille, todella kaukaiseen erämaahan omin luvin. Näitä epäselviä asumisoloja valtio ja Metsähallitus ryhtyivät järjestelemään ja antamaan raivaajille oikeuden asumiseen. Asiakirjojen mukaan Rytivaara olisi ollut virallisesti olemassa vuonna 1852, aluksi mäkitupana, jolla ei ollut säännöllistä viljelyä. Torppa autioitui välillä, asukkaat vaihtuivat, kaikista Rytivaarassa eläneistä ei ole jäänyt aikakirjoihin tietoa. Kyse oli kaikkein köyhimmästä työväestöstä, joka liikkumalla haki itselleen paikkaa maailmassa. Se tiedetään, että vuonna 1860 Rytivaarassa asui mies nimeltä Johan Karlbom, mutta ankarina hallavuosina vuosikymmenen puolivälissä paikka jäi tyhjilleen.
Vuonna 1870 Rytivaaran isännäksi tuli Matti Kynsijärvi, joka solmi valtion kanssa sopimuksen kruununmetsätorpasta. Torpparisopimus tarkoitti asumis- ja viljelemisoikeutta viljaveroa vastaan. Rytivaarasta se oli 1870-luvun alkupuolella 60,5 litraa vuodessa. Kynsijärven jälkeen elämää Rytivaarassa koetti jatkaa Antti Kallioisenaho vuodesta 1882 lähtien.
Niukka elämä perustui torpan alkuaikoina metsän riistaan, kalastukseen ja kaskeamiseen. Vaarakuusikon kaataminen ja polttaminen antoi kovalla työllä muutaman sadon, sitten kaski oli köyhtyneenä hylättävä ja vaihdettava paikkaa.
Valtio suhtautui karsaasti metsää haaskaavaan kaskeamiseen, joka 1800-luvun lopulla kiellettiin kokonaan. Peltoviljelyyn siirtyminen oli myös Rytivaaran karuilla mailla hyvin hankalaa. 1900-luvulle tultaessa leipä leveni Rytivaarassa jonkin verran. Talossa oli pari lehmää, hevonen ja lampaita. Eläinten talviruoka niitettiin suoniityltä ja taiteltiin metsästä koivun lehtikerppuina. Eläimet antoivat lihaa, maitoa josta kirnuttiin voita, villaa ja nahkaa, hevosella päästiin savotalle töihin.
1930-luvulla Rytivaarasta tuli oikea tila, valtion asutustila numero 37, jonka isäntä oli Reete Eskelinen. Reeten kerrotaan taluttaneen joskus savotalle vasikan tai lehmän myytäväksi savottalaisten ruokatarpeiksi.
Reete oli Rytivaaran viimeinen isäntä. Tila autioitui 1950-luvulla kun Reete ja Maija muuttivat parinkymmenen kilometrin päähän Virkkusen taloon, jossa Maija työskenteli piikana.
Vuosituhannen vaihteessa Metsähallitus rakensi uudelleen alkuperäisen mallin mukaisesti pihapiiriin talon, navetan, liiterin, saunan, keittokodan ja kaksi riiheä.
Lähde: Metsähallitus / Tuomo Pirttimaa
Syötteen matkakauppa
Syötteen keskusvaraamo
Puhelin: (08) 823 400
Sähköposti: keskusvaraamo@isosyote.fi
Tapahtumat 05 / 2013
Lataa tapahtumat RSS-syötteenä Tapahtumahaku Hae aikaväliltä |